Loading...
Reload document 
Open in new tab Hilpeä
murhenäytelmä
Kirjailija John Irving ei koskaan tavannut biologista
isäänsä ja häntä käytettiin 11-vuotiaana seksuaalisesti
hyväksi. Silti hänen uudessa, omaelämäkerrallisessa
romaanissaan on onnellinen loppu.
Teksti Leena Sharma , Vermont
Kuvat Petri Kaipiainen
J
ohn Irvingin työhuoneen ikkunasta aukeaa nä-
köala Uuden Englannin vaahterapuumaise-
maan. Puut tosin ovat maaliskuun lopulla leh-
dettömiä, ja taivaalta ripottelee hiljakseltaan lu-
mihiutaleita.
Irving asuu yli 500-neliöisessä kodissaan kana-
dalaisen kustannustoimittajavaimonsa, nuorim-
man poikansa ja Dickens-koiransa kanssa. Kau-
nis ruskeanharmaa talo sijaitsee vuoren rinteessä
Vermontissa, Yhdysvaltain itärannikolla.
Hänen uusin romaaninsa Kunnes löydän sinut (Tammi) on juu-
ri ilmestynyt suomeksi. Se käsittelee tuttuja teemoja: vaikea lap-
suus, pervertoitunut seksuaalisuus, painiminen ja karhut toistu-
vat kaikissa Irvingin huippusuosituissa – ja osittain myös kriiti-
koiden ylistämissä – kirjoissa kuten Garpin maailma, Kaikki isäni
hotellit, Oman elämänsä sankari ja Ystäväni Owen Meany.
(cid:31)
44
SUOMEN KUVALEHTI | 15-16/2006
15–16/2006 | SUOMEN KUVALEHTI 45
� 64-vuotias John Irving
on myös Suomessa
huippusuosittu.
� Irving kirjoitti yli 800-sivuista
Kunnes löydän sinut -romaaniaan seit-
semän vuotta. Hän muutti viime hetkel-
lä kirjan kertojaäänen ensimmäisestä
persoonasta kolmanteen persoonaan.
Kolmetuntiseksi venähtäneessä haastat-
telussa Irving puhuu lähes tauotta isästään
ja seksistä.
Itsevarmat suomalaiset
Aluksi Irving keskustelee kuitenkin hetken
aikaa kohteliaasti Suomesta: hänen uu-
dessa romaanissaan piipahdetaan Helsin-
gissä peräti kahteen otteeseen.
Kunnes löydän sinut on tarina Jack Burns
-nimisestä pojasta, jolta on hukassa isä ja
oma identiteetti. Kirjan alussa nelivuotias
Jack ja hänen äitinsä etsivät karkuteille läh-
tenyttä isää William Burnsia Itä- ja Pohjan-
meren satamakaupungeista. Pohjois-Euroo-
pan harmaissa satamissa kukoistaa 1960- ja
70-lukujen taitteessa tatuointikulttuuri, ja
William haluaa peittää ihonsa tatuoinneilla.
Hän on myös patologinen don juan, joka
viettelee naisia urkuja soittamalla. Tai näin
Alice ainakin Jackille uskottelee.
Matka tuo Jackin ja Alicen Kööpenhami-
nan, Tukholman ja Oslon kautta Helsin-
kiin. He majoittuvat hotelli Torniin, jonka
aulabaarissa oleskelee »reippaita tyttöjä»,
sellaisia, joilla saattaisi olla tietoa Willia-
min liikkeistä. He käyvät Salvessa ja Jo-
hanneksen kirkossa ja tapaavat selloa soit-
tavan lesbopariskunnan Ritvan ja Hanne-
len.
Yli 20 vuotta myöhemmin Jack, kuuluisa
filmitähti ja naistenmies, palaa Helsinkiin
yksin – tällä kertaa selvittämään äitinsä pe-
toksen jälkiä. Hän asettuu jälleen Torniin,
piipahtaa O’Malleys’-pubissa ja kuntoilee
Motivuksessa, missä viimeisillään raskaana
oleva aerobic-ohjaaja iskee hänet. Hannelen
ja Ritvan hän tapaa tällä kertaa Temppe-
liaukion kirkossa.
”
En ikinä pyytele
anteeksi sitä, että
romaani on pitkä.”
15–16/2006 | SUOMEN KUVALEHTI
47
�
46 SUOMEN KUVALEHTI | 15–16/2006
sinut -kirjan omaelämäkerrallisista tee-
moista.
»Se on henkilökohtaisin ja synkin ro-
maanini.»
Yli 800-sivuisen kirjan kirjoittamiseen
kului seitsemän vuotta. Kriitikot ovat olleet
valtaosin ynseitä Irvingin ponnistukselle;
he ovat haukkuneet kirjaa ylipitkäksi.
Irving ei kritiikistä piittaa, sillä hänen lu-
kijakuntansa on laajaa ja uskollista, ja ro-
maanit myyvät loistavasti – Vermontin ta-
lon lisäksi hän omistaa asunnot Torontos-
sa ja New Yorkissa. Menestys on vain kas-
vanut lukuisien elokuvasovitusten myötä.
Suomessa Irving on Tammen Keltaisen
kirjaston suosituin kirjailija.
»En ikinä pyytele anteeksi sitä, että ro-
maani on pitkä. Kirjat, jotka saivat minut
Tapahtuma-aikaan Irving ei kuitenkaan
ajatellut, että nainen ahdisteli tai käytti hän-
tä hyväkseen.
»Vasta vanhempana tajusin, mitä hän oli
tehnyt ja miksi tunsin läpi teinivuosieni sa-
lamyhkäistä, syyllisyyttä aiheuttavaa ja suo-
rastaan sairasta vetoa huomattavasti van-
hempia naisia kohtaan.»
Irvingin tärkeimmissä romaaneissa esiin-
tyy lähes identtinen naishahmo: Oman elä-
mänsä sankarin Melony, Owen Meanyn Hes-
ter ja Kunnes löydän sinut -kirjan Emma.
Suurikokoinen, seksuaalisesti aggressiivi-
nen nainen. Ensi näkemältä vaikuttaa, että
hän uhkaisi nuorempaa, pienempää ja viat-
tomampaa poikapäähenkilöä, mutta tari-
nan edetessä hän osoittautuu tämän suoje-
lijaksi. Emma esimerkiksi vetää rouva
Machadoa railakkaasti turpaan, kun kuulee
mitä tämä on tehnyt Jackille.
»Olen sanonut monesti, ettei pakkomiel-
teitään voi kontrolloida. Meitä lapsuudesta
asti riivanneet asiat palaavat yhä uudestaan.
Kun hahmottelin Emmaa, en ajatellut, että
hän on uusi Hester tai Melony. Huomasin yh-
täläisyydet vasta myöhemmin. Tosielämässä
en koskaan tuntenut ketään Emman kal-
taista, mutta tavallaan toivon, että olisin
tuntenut. Toivon, että joku hänenlaisensa
olisi huolehtinut minustakin.»
Irving tuli isäksi nuorena miehenä, kesken
yliopisto-opintojen. Saman tien katosi »sai-
ras» viehtymys vanhempiin naisiin.
»Mutta sen jälkeen aloin pelätä omien
poikieni puolesta. Ensimmäinen ihminen,
jolle kerroin kokemuksestani oli vanhin
poikani. Hän oli silloin 10-vuotias, ja halu-
sin varoittaa häntä.»
Puritaanien jälkeläinen
Ongelmallinen suhde seksiin paistaa läpi
Irvingin kaikista kirjoista. Hänen kaksi py-
himysmäisintä hahmoaan, Jenny Garp ja
Oman elämänsä sankarin tohtori Larch
harrastavat seksiä vain kerran elämässään.
Owen Meanyn kertojaääni John Wheel-
wright päätyy poikuuttaan varjelevaksi van-
haksipojaksi.
Irving on pitkään hiljaa, ennen kuin vas-
taa, miksi teki näistä sympaattisista hah-
moista niin seksikielteisiä.
»Ehkä siksi, että nuorena miehenä sek-
sillä oli pääasiassa kielteisiä mielleyhtymiä
minulle. Erosin ensimmäisestä vaimostani
vuonna 1981. Tapasin toisen vaimoni 1986.
Siinä välissä elin jackburnsmaista elämää,
paljon seksisuhteita, joilla ei ollut mitään
merkitystä. Jenny Garpin, Johnny Wheel-
wrightin ja Wilbur Larchin seksuaalinen
pidättyvyys luultavasti heijastaa omaa kyy-
nistä asennettani, että seksistä ei voi seu-
rata mitään hyvää.»
Irving epäilee, että nuoruuden traumat
saivat hänet jatkamaan kilpapainijan uraa
34-vuotiaaksi saakka, vaikka useimmat lo-
�
� Vermontin vuorilla sijaitsevassa
talossa asuvat Irvingin lisäksi hänen
vaimonsa, poikansa ja Dickens-koira.
Se on nimetty isännän suosikkikirjai-
lijan mukaan.
John Irving on vieraillut Suomessa puo-
len tusinaa kertaa. Kunnes löydän sinut
-kirjaa varten hän kävi Helsingissä teke-
mässä tutkimusta vuosina 1997 ja 2001.
Kirjassa esiintyvä Diego-niminen tatuoija
on todellinen henkilö, jonka tatuointiliike
Duck’s Tattoo toimii Helsingin Itäkeskuk-
sessa.
Irving kuvailee Suomen pääkaupunkia
kirjassa näin: »Helsinki on paha paikka sel-
laiselle, jolla on huono itsetunto.» Se ilah-
duttanee kaikkia, jotka ovat väsyneitä nari-
naan suomalaisten huonosta itsetunnosta.
On kuitenkin pakko kysyä, kuinka hän tuli
tähän päätelmään?
»Kaikista skandinaaveista te suomalaiset
vaikutatte mielestäni itsevarmimmilta ja
toisaalta vähiten tiukkapipoisilta – teillä
näyttäisi olevan hauskinta. Helsingin ra-
vintoloissa ihmiset ovat rennompia kuin
Tukholmassa tai Oslossa. Te olette myös
päättäväisiä ettekä tuskaile, että pitäisikö
tehdä niin vai näin.»
Irving matkustaa taas kesäkuussa Suo-
meen ja kertoo odottavansa innolla suo-
sikkikustantajansa, Tammen entisen toi-
mitusjohtajan Olli Arrakosken tapaamista.
Valitettavasti siihen ei tule enää tilaisuutta:
Arrakoski menehtyy kotonaan sairaskoh-
taukseen samana päivänä kun haastattelua
tehdään.
Pidempi on parempi
Ovikello soi. Dickens haukahtaa eteisessä
kumeasti.
»Ah, posti tulee. Se on meille päivän pää-
tapahtuma, suokaa anteeksi», Irving nau-
rahtaa ja pomppaa ylös tuolista.
Työhuone ja koko talo ovat oudossa ris-
tiriidassa arkisen oloisen Irvingin kanssa.
Menestyskirjailija on tehnyt kodistaan
oman elämänsä museon: kaikkialla minne
silmä osuu, näkyy hänen valokuviaan, hä-
nen kirjoittamiaan kirjoja, seinälle kehys-
tettyjä bestseller-listoja, joiden kärjessä
hän komeilee. Jopa wc on tapetoitu valo-
kuvilla vuoden 2000 Oscar-juhlista, jolloin
Irving palkittiin parhaasta käsikirjoituk-
sesta. Itse patsas nököttää tosin melko
huomaamattomalla paikalla työhuoneen
kirjahyllyssä.
64-vuotias Irving on lyhytkasvuinen,
mutta säilyttänyt jäntevän painijavartalon-
sa. Hän treenaa yhä useita urheilulajeja ja
on rakennuttanut kotiinsa valtavan kun-
tosalin (jonka seinät ovat täynnä kuvia hä-
nen painijanuraltaan).
Hetken kuluttua hän palaa työhuonee-
seen. Kintereillä kulkee henkilökohtainen
assistentti Alicia, joka tuo teetä.
Irving asettuu työpöytänsä taakse, etsii
hetken ajatusta ja alkaa sitten puhua ää-
rimmäisen keskittyneesti Kunnes löydän
48 SUOMEN KUVALEHTI | 15–16/2006
”
Pakkomielteitään
ei voi kontrolloida”
haluamaan kirjailijaksi, olivat kaikki pit-
kiä: Moby Dick, David Copperfield, Tessin ta-
rina, Karamazovin veljekset», hän kuittaa ar-
vostelun.
Naisten mies
Amerikkalaiset kriitikot ovat myös luonneh-
tineet kirjaa rivoksi ja pornografiseksi.
Ja toki siinä puhutaankin paljon Jackin
»pikkuveikasta». Irving kutsuu itsekin kir-
jaansa humoristinen pilkahdus silmissään
peniksenpitelysaagaksi.
Kunnes löydän sinut, kuten kaikki Irvin-
gin romaanit, on perussävyltään koominen,
mutta tarina on traaginen. Päähenkilö Jack
joutuu seksuaalisen ahdistelun kohteeksi
ensimmäisen kerran viisivuotiaana, ja vuo-
sien myötä vanhemmat tytöt ja naiset ahdis-
televat häntä entistä pahemmin. Tanakka,
paksureisinen ja riippurintainen rouva Mac-
hado riistää 10-vuotiaan Jackin poikuuden.
Irving itse oli 11-vuotias, kun yli kymme-
nen vuotta vanhempi nainen vietteli hänet.
»Hän ei ollut mikään rouva Machado,
mutta psykologiset seuraukset olivat aika
lailla samanlaiset. Ja silti, aina kun kerron
tästä toisille miehille, he iskevät silmää ja to-
teavat, että sehän oli varmaan mahtavaa.
Mahtavaa? 11-vuotiaalle? Kuka reagoisi
noin, jos uhri olisi 11-vuotias tyttö?»
� John Irving jatkoi kilpapainimista
34-vuotiaaksi. Sen jälkeen hän on
valmentanut kahta poikaansa.
�
John Irving
suomeksi
� Garpin maailma (1978, suom. 1980)
� Kaikki isäni hotellit (1981, suom. 1981)
� Välisarjan avioliitto (1974, suom. 1984)
� Oman elämänsä sankari (1985,
suom. 1985)
� Ystäväni Owen Meany (1989,
suom. 1989)
� Vesimies (1972, suom. 1991)
� Sirkuksen poika (1994, suom. 1994)
� Tuulesta temmattu tyttöystävä (1996,
suom. 1996)
� Leski vuoden verran (1998, suom. 1998)
� Elokuvaurani (1999, suom. 2000)
� Neljäs käsi (2001, suom. 2001)
� Hiiri joka rapisi seinän välissä (2003,
suom. 2003)
� Kunnes löydän sinut (2005,
suom. 2006)
Kaikki kirjat on kustantanut Tammi.
pettavat kymmenen vuotta aikaisemmin.
»Viimeiset vuodet olivat aikamoista maso-
kismia. Pidin siitä, että rankaisin itseäni
fyysisesti.»
Toisaalta kyse ei ole vain henkilökohtaises-
ta ongelmasta. Uuden Englannin perustivat
puritaanit. Sen suurten romaanikirjailijoi-
den kuten Nathaniel Hawthornen teokset
ovat täynnä ajatusta, että seksissä pesii hul-
luus.
Missään tuo kontrolloimattoman pelko
ei näy niin selvästi kuin Garpin maailman
kuuluisimmassa kohtauksessa. T. S. Gar-
pin vaimo Helen istuu autossa nuoren ra-
kastajansa Michaelin kanssa. Garp ja hä-
nen kaksi poikaansa rysäyttävät Volvollaan
auton perään: Helen puree vahingossa
Michaelin peniksen poikki, toinen pojista
sokeutuu ja toinen murtaa niskansa ja
kuolee.
50 SUOMEN KUVALEHTI | 15–16/2006
»Kyllä. Kirjani heijastavat ehdottomasti
Uuden Englannin puritanismia ja seksi-
kammoa. Mutta en tietenkään väitä, että jo-
kainen nuoruuteni kokemus olisi ollut
huono; olinhan melko hyvännäköinen ja
tapasin monenlaisia naisia. Jokin tuntui
vain aina olevan pielessä.»
Kielletty puheenaihe
John Irving ei ole kirjailijan alkuperäinen ni-
mi. Hän syntyi John Wallace Blunt juniorik-
si, mutta ei koskaan tavannut biologista
isäänsä, joka erosi hänen äidistään Helenis-
tä virallisesti Irvingin ollessa kaksivuotias.
Helen avioitui uudestaan neljä vuotta myö-
hemmin, ja Irving sai tuolloin isäpuolensa
nimen.
Biologinen isä oli siitä eteen päin kiel-
letty puheenaihe. Vasta kun Irving oli 39-
vuotias, äiti jätti hänelle nipun isän kirjoit-
tamia kirjeitä. Tämä oli lähettänyt ne rin-
tamalta toisesta maailmansodasta ja pyysi
niissä lupaa saada pitää yhteyttä poikaan-
sa. Helen ei suostunut pyyntöön.
»Koska en tuntenut isääni, kuvittelin hä-
net hyväksi tyypiksi – jopa sankariksi – ja
ajattelin, että jonain päivänä hän saapuu
luokseni. Toisaalta järkeilin, että hänen
täytyy olla kamala mies, jonkinlainen hir-
viö, koska kukaan ei suostu puhumaan hä-
nestä minulle.»
Isä ei koskaan tullut tapaamaan Irvingiä.
»Ehkä hän kävi katsomassa painiottelui-
tani, siitä on joitain todisteita. Ehkä hän tie-
si, että olin kirjailija. Ehkä hän oli lukenut
kirjojani», Irving kohauttaa harteitaan. Nä-
mä kysymykset jäävät vaille vastausta.
Kunnes löydän sinut -kirjan isä osoittau-
tuu mieheksi, jolla on sydän paikallaan. Ys-
täväni Owen Meany ilmestyi 16 vuotta ai-
kaisemmin: siinä kateissa ollut isä tuottaa
pojalleen karvaan pettymyksen.
»Owenin kirjoittaminen oli kenties vii-
meinen yritys provosoida äitini puhumaan
minulle isästä. Yritin saada hänet sano-
maan, että ehei, ei isäsi ollut lainkaan tuol-
lainen. Ja silloin olin myös pettynyt isääni.
En voinut käsittää, miksei hän ottanut mi-
nuun yhteyttä.»
Irving ehti jo alistua ajatukseen, että isä jäi-
si hänelle ikuiseksi arvoitukseksi. Kun hän
kirjoitti uusinta romaaniaan, isän perhe il-
mestyi kuitenkin yllättäen hänen elämäänsä.
Kaksi sairasta
Christopher Blunt -niminen newyorkilai-
sen sijoitusfirman varapääjohtaja otti Ir-
vingiin yhteyttä joulukuussa 2001 ja kertoi
olevansa hänen velipuolensa. Hän kertoi
myös, että heidän isänsä, John Wallace
Blunt, oli kuollut viisi vuotta aiemmin.
John Bluntin elämässä olisi aineksia mo-
neen kirjaan. Hänen koneensa ammuttiin
toisessa maailmansodassa alas, ja hän hyp-
päsi laskuvarjolla Burman viidakkoon. Siel-
lä hän joutui piileskelemään viikkokausia
japanilaisia sotilaita ja etsimään reittiä
Kiinaan. Irving epäilee, että isä teki tuolla
matkalla jonkinlaisen sopimuksen juma-
lansa kanssa. Muuta selitystä hän ei keksi
sille, miksi isä liittyi sodan jälkeen kristil-
lisen tiede -liikkeeseen (Christian Science).
Blunt alkoi kärsiä vanhemmiten masen-
nuksesta, mutta kieltäytyi lääkehoidosta.
� Ote John Irvingin uudesta kirjasta www.suomenkuvalehti.fi
”
Koska en tuntenut
isääni, kuvittelin
hänet hyväksi
tyypiksi.”
Liikkeen jäsenet eivät hyväksy modernia
lääketiedettä, jota he pitävät sekaantumi-
sena Jumalan suunnitelmiin. Kun Blunt oli
yli 70-vuotias, hänen lapsensa määräsivät
hänet pakkohoitoon, mutta kotiin pääs-
tyään hän heitti taas lääkkeet menemään,
ja sairaus uusiutui.
Hyvin erikoinen sattuma on, että myös
Irvingin kirjaan luoma isä William Burns
kärsii mielenterveysongelmista ja hänet
on suljettu laitokseen.
»Kyllä. Huh-huh. Siinä olikin sulattele-
mista. Kuka tietää, mikä on sattumaa ja mi-
kä… No, jotain muuta», Irving pudistelee
päätään.
»Totta kai olin surullinen, etten koskaan
tavannut isääni. Toisaalta olen iloinen, et-
tä olen saanut tutustua neljään sisaruksee-
ni, jotka pitivät isää hyvänä ja rakastavana
miehenä.»
Vuosikymmeniä jatkuneen isämysteerin
ratkeaminen on merkinnyt Irvingille suur-
ta helpotusta, joka näkyy myös kirjan si-
vuilla.
Kunnes löydän sinut on surullinen tari-
na, Irvingin omin sanoin »häiriintynyt ja
perverssi». Siinä on roppakaupalla jul-
muutta, hyväksikäyttöä ja lohdutonta sek-
siä. Mutta siinä on onnellinen loppu.
»Olen kirjoittanut kirjoja, joissa on aivan
päinvastainen rakenne: komedia päättyy
murhenäytelmään. Mutta kesti 63 vuotta
ennen kuin kykenin kirjoittamaan näin
omaelämäkerrallisen romaanin ja halusin
siihen ylevän päätöksen.»
Niinpä kirjan lopussa jokainen henkilö
poistuu näyttämöltä urkumusiikin pau-
hun saattelemana. Voitokkaana ja anteek-
siantavana.SK
15–16/2006 | SUOMEN KUVALEHTI
51